Uivat offshore-nosturit

Uivista offshore-nostureista tuli tärkeä erikoisala Turun telakalle 1980-luvulla.

Nosturialukset suunniteltiin ja rakennettiin toimimaan Venäjän mannerjalustan öljykentillä. Niistä suurimman, Stanislav Judenitsin, nostokyky oli toimitettaessa 1 600 tonnnia ja myöhemmin sitä nostettiin 2 500 tonniin, mikä teki siitä yhden tuon ajan suurimmista nosturialuksista maailmassa. KONEen toimittaman nosturin ulottuvuus on 48,5 metriä ja se pystyy nostamaan lastia 60 metrin korkeudelle merenpinnasta.

Aluksessa on pitkälle kehitetty tietokoneohjattu painolastijärjestelmä, joka rajoittaa aluksen kallistumista raskaita lasteja nostettaessa. Rajummissakin sääolosuhteissa alus saadaan pysymään paikallaan jopa 300 metrin syvyisessä vedessä kahdeksan erikoisankkurin avulla. Vain muutamia erikoisominaisuuksia mainitaksemme aluksella on helikopterikenttä MI-8 helikoptereille, täydellinen sukellusvarustus sekä painekammio kylmässä vedessä tehtäviä aina 50 metrin syvyyteen asti ulottuvia sukelluksia varten.

Katamaraanityyppisiä nosturialuksia (Titan 1–4) rakennettiin yhteensä neljä ja niistä kunkin nostokyky on 600 tonnia. Kaksi aluksista hinattiin kelluvina suuryksiköinä Venäjän jokia ja kanavia pitkin Kaspianmerelle. Yksiköt liitettiin yhteen ja viimeisteltiin paikallisella telakalla Astrahanissa Turun telakan asiantuntijoiden valvonnassa.